Kummituseläinpuisto

Harva tietää, että Porissa on kummituseläinpuisto. Sinne pääsee, kun ajaa Etelärantaan, mutta ei ajakaan sillalle, vaan kaartaa alikulkukäytävästä kohti patoa ja jatkaa kunnes on päässyt luolille asti. Ensimmäiset kummituseläimet näkyvät jo parkkipaikalle asti. Ne roikkuvat puissa, oikeissa ja keinotekoisissa, niitä parveilee kallioilla, jotka kohoavat edessä ja joiden takaa aukeavat luolien suut.

Paikan nimi oli ennen Lemuriatarha, ja siellä säilytettiin lähes kaikkia eläimiä, joita olisi voinut elää kuvitteellisella mantereella. Siellä oli myös valtava määrä makeja, jotka pyörivät kävijöiden jaloissa, kiipeilivät hiuksissa, raapivat, purivat, varastivat eväitä ja olivat muutenkin kaikin tavoin rasittavia. Sen vuoksi omistajat alkoivat tarjoilla kävijöille eksoottisia grilliherkkuja. Houkutellakseen asiakkaita. Yksisarvisen kiveksiä, golempuuroa, vetehisen sisäelimiä, merenneidonrintaa, fauninpotkaa, aarnikotkan siipeä. Ja makinlihaa. Valtavia määriä makinlihaa pilkkahintaan. Makia lohikäärmeen suomupedillä, makimakkaraa näkinsuolessa, seitsemän vuoden ikäisen rupikonnan hautomia makipyöryköitä.

Muita kuvitteellisia olentoja ei lopulta jäänyt jäljelle kuin hattivatit, joita pidettiin häkissä luolan perällä. Niillä oli kuitenkin taipumusta karata, joten häkin silmäkokoa jouduttiin pienentämään ja pienentämään, kunnes ei voitu puhua enää häkistä. Eikä voitu puhua enää hattivateistakaan.

Nykyään puistossa ei ole muita kuin kummituseläimiä, joita Nisäkäsnimistötoimikunta suosittelee kutsumaan kummittelijoiksi. Ruokaa ei tarjoilla, matkamuistoja ei myydä. Henkilökuntaa jouduttiin joka vuosi supistamaan, eikä paikalle ole enää kuin yksi työntekijä. Hän pitää pientä kojua parkkipaikalle, myy haaleaa teetä, jota kummituseläimet ovat katsoneet pitkään.