Minä olen rusina

Rannalla liikkui paljon ihmisiä, joten menin istumaan mahdollisimman lähelle vesirajaa. Kivikkoiselle rannalla, sankkaan sumuun, suojaan. Olin levoton. Mietin, että miettisinkö mitä runous on, mutta ei huvittanut. Ei koskaan huvita. Ajattelin, että runo on nouseva rapu. Mutta minun jalkoihini asti se ei kävellyt. Kaksi opettajaa liikkui hitaasti minun suuntaani. Join olutta tölkistä, koffin logo näkyi sumussakin. Yritin peittää sitä kämmenelläni, koska opettajan näköisiltä ihmisiltä on itse asiassa syytäkin kätkeä kaikki. Mutta ihmettelin, että miksi minun pitää aina valmistautua selittämään itseni, selittämään itseni sumussakin, kun kaksi sorsaa ui lähellä rantaa ja jossain kivi hakkaa kiveä. Tuuli puhalsi mereltä vaaleaa höyryä. Tuulenpuuskia, kiharoita. Kalatiira saalisti matalalla. Kalat, niin kuin minäkin, ennennäkemättömiä vain hetken.