joni.lanki@gmail.com

16.6.2015

Kohteliaat kohtaukset

Kävelin Reposaaren ainoaa puistotietä/jalkakäytävää. Penkillä istui mies juomassa olutta. Minusta se oli piristävää, olin täällä nähnyt ihmisiä juopottelemassa vain kioskin terassilla. Ryysyinen ukko, sympaattinen. Mutta minusta on inhottavaa kävellä kenen tahansa puistonpenkillä istuvan ihmisen ohi. Halusin katsoa häntä, mutta en kehdannut. Katselin merelle. Askeleet kaartuivat automaattisesti sinne päin, kauemmas miehestä. Enkä halunnut antaa vaikutelmaa, että karttelin miestä, että hän inhottaisi minua, että pelkäisin häntä. Joten yritin kävellä keskellä tietä, merelle katsoen, mutta en katsonut mihinkään, en nähnyt mitään, toivoin vain että tämä kohtaus olisi jo ohi.

Rannassa on vanha sininen ravintolalaiva. Lautta pikemminkin. Hylätty. Kuulemma siitä on vuosia, kun se on ollut viimeksi käytössä. Kävimme kerran Johannan kanssa sen kannella. Puinen levy baaritiskin edessä. Kiinteitä pöytiä ilman penkkejä. Myyntipisteen takana nuolet miesten ja naisten vessoihin, ja vinot, hankalat portaat jotka veivät katolle. Kun olimme lähdössä pois, lautta oli ajautunut kauemmas rannasta. Ei sieltä päässyt edes hyppäämään pois. Mutta hitaasti se kuitenkin lipui rantaa kohti, reunalta roikkuvia autonrenkaita päin. Ja mihin meillä olisi ollut kiire? En muista, mihin, mutta vaikea kuvitella mitään kiirettä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti