joni.lanki@gmail.com

5.4.2015

Hätäinen runo

Pieniä kolikoita kahviin nopeasti soudettavassa veneessä
koko mieli nukahtaa, salamoi
aallot keikuttavat
pientä olosuhteiden uhria

mannerlaatan halkeaminen alkaa, vanhukset kaatuu
nivelet paukkuu, ruoste raiskaa

siwa ryöstetään, ryöstäjä kateissa
paloittelusurmaaja ja paloittelusurman palaset
kateissa kymmenettuhannet palovaaralliset bosch-siemensin pesukoneet
potkukelkkailija, diabetesta sairastava nainen
maanvajoaman nielaisema mies ja riikinkukot edelleen kateissa
kanootti ajelehtii, viisisataa suomalaista
hukassa hevonen polkee kavionsa, koirat raatelevat lampaan
siat syövät porsaansa, kanat munivat nahkamunia

paljon epäonnistumista ja naudansydäntä
paljon erilaista lihaa
paljon katkenneita latvoja, maailma on
huolimattomasti pelastettu
puoliksi syöty
ikiyö
onnellinen annos
elämän purentakalustossa
uhri olosuhteille
minä olen
hengittänyt viisisataatuhatta kertaa
epämiellyttävää pohjavirettä keskusteluun
tuutulaulua veneilijän päähän
joka roihuaa ilmiliekeissä

olen käynyt sokeassa pisteessä, en etsinyt
enkä löytänyt, en mariaa enkä magdaleenaa
en aloittanut enkä lopettanut
halusin merenrantaan juomaan viinaa
katsomaan kulttuurimaisemasta pois
laiskoissa aalloissa kelluvan
harmaan kalan siniseen silmään, minä
ja vinosti maailmaa tarkkaileva kumiveneeni
nuhjuisessa pikkutakissaan, meille laiturin alla
piileskelevät erakot kaupittelevat hiljaisuutta
mutta ei nyt enää tälle samalle päivälle

2 kommenttia :

  1. Tämän luettua tuli sellainen olo, että ilmakehäkin on pelkkää vatsalaukun kudosta. Tähdet irtileikatun napanuoran jäänteitä, tai öh. Olisihan se mukava nyt mennä avaruuteen haukkaamaan keuhkot täyteen jotain muuta kuin tätä mitä lie(tettä). Hieno teksti.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia. Mukava kuulla, että omat säätiedotukset aiheuttavat maapallolta pakenemista.

    VastaaPoista