joni.lanki@gmail.com

7.4.2015

Toinen hätäinen runo

Tarjoilija sanoo että vaikka me olemme turvassa
olemme kuitenkin tunteneet hänen entuudestaan
ja kääntäneet katseemme inhoten pois
pitkittäneet unta kuin olisi juhlat
ja ilmapallon naru kaulassa kiinni, kaikki käy
kunhan ei ole mitään järkeä elää vapaassa maailmassa
kipein jaloin, voimme syntyä uudestaan

ja uudestaan voittajaksi jonka maapallo on ontto
käden ulottuvilla pihlajanmarjat
odottavat kypsymistään, lasten leluihin
virtaa kissanmaitoa kaukaa lännestä
aurinko löyhkää
silmien korkeudella
iltaruskon sellofaanissa hämäräajo
siviiliyhteiskuntaan, sisäkalvojen vesillä
jätevaunuja, mikroleväjauhetta yskän aineistoihin
jokapäiväiset venuslelut, olutpanimot silmissään viimaa
ja lasivitriiniä vasten, sämpylöiden kohdalla
lepää kuollut mies: nukkumatti, jääpaloja suussaan
meidän leikkuupuimurimme
ylirasituksesta johtuva kuolema, kevyt
sateenvarjo jonka suojissa lunttaamme
menneitä kylmäkausia, huudamme kippis!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti