Olipa kerran vanha henkilö Luvialta
jolle eläminen haiskahti pelkältä vaivalta.
Niinpä hän vain kellui ammeessa molemmat jalat ilmassa,
tuo pahastunut vanha henkilö Luvialta. (Lear)

Olipa kerran nuori tyttö Urjalassa
joka huoletonna istuskeli ovensuussa.
Kun ovi iski hänet littanaksi,
hän huudahti: "Iskeköön vaikka kaksi!"
Tuo rohkea nuori tyttö Urjalassa. (Lear)

Olipa kerran vanha mies Joensuusta
joka uhkasi huudon päästää suusta.
Mutta he sanoivat: "Jos avaat suusi, me murskaamme luusi,
sinä inhottava vanha mies Joensuusta!"

Olipa kerran vanha mies Porista
jota papukaija tarttui nokasta.
Kun hänestä tuli alakuloinen, hänelle sanottiin: "Sen nimi on Virtanen"
mikä rauhoitti tuota vanhaa miestä Porista. (Lear)

Olipa kerran vanha mies, jota järvellä soudellen
tuhottomasti ikävystytti harmaa hyttynen.
Rannalta kysyttiin: "Iniseekö se?"
Johon hän: "Tietysti, miksi tyhmiä kysytte?
Onhan se tuiki tavallinen hyttynen!" (Lear)

Olipa kerran köyhä mies Kurikasta
joka sopan keitti naapurinsa koirasta
"Olisiko liikaa vaadittu", kysyi naapuri, "että ovesi olisi naulattu,
sinä inhoittava mies Kurikasta!"

Olipa kerran vanha mies Lapualta
jolle ruoka alkoi maistua karvaalta.
Kun hän vaipui synkkyyteen, hänet talutettiin vuoteeseen,
tuo hellyyttävä vanha mies Lapualta.

Löysin tietokoneeltani Learin limerikkejä, joita joskus suomensin muistaakseni yliopiston genrekurssille. Olin unohtanut niiden olemassaolon. Huvituin uudestaan. Lähdin käymään kaupassa, satoi, tuuli puhalsi lujaa, kioskille kävelevä lippispäinen juoppo sanoi jotakin, mutta minä vain mietin riimejä ja sopivia paikannimiä.