joni.lanki@gmail.com

31.8.2013

Nostan tarot-kortteja isolle punaiselle matolle, jossa on vielä kissan oksennusta.

En jaksa enää levittää kaikkia kortteja ja nostaa niistä yksitellen. Vaikka uskon, että se voisi toimia. Mieluummin silti vain sekoitan kortteja pitkään ja nostan pakasta. Sama se, mitkä kortit sieltä nostaa. Joskus voi mennä täysin harhaan. Voi se toimia niinkin. Kun kortit eivät puhuttele, huomaa mitä sanomaa niiltä odottaa.

Sitten voi istua isolla punaisella matolla, jossa on vielä kissan oksennusta, ja epäillä omia kysymyksiään ja omia vastauksiaan.

Pyyhin pölyt tiibetiläisestä soittokulhosta. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Yhtä kirkkaasti se soi.

Kissoille parveke on paikka, jossa maata auringossa. Paikka jonne juosta. Paikka jonne pääsemistä odottaa ja paikka, jonne yön aikana tulee isoja lentäviä ötököitä, jotka pitää tappaa. Minulla siellä on kaljatölkki tumppeja täynnä, sytkäri, vihreä kynä, ja kirja jonka kansi on yön aikana mennyt kaarelle.

Poltin viimeisen. Kello tulee kaksi. Nukahdin eilen kesken hereilläolemiseni, nousin tuolilta ja vaatteita riisumatta kävelin sänkyyn ja nukahdin. Kuvittelin sen olevan osa suurta hereilläolemiseni suunnitelmaa.

Muistan kun olin talvella Orivedellä ja odotin junaa. Oli helvetin kylmä. Minulla oli syyllinen olo. Pysäkki oli pellon laidalla, pellolla meni hiihtäjiä, ja minä mietin milloin olen viimeksi hiihtänyt vai olenko koskaan, ja mietin miltä tuntuisi hiihtää, kävelin edestakaisin pysäkillä ja aurinko häikäisi silmiä ja mietin miltä tuntuisi hiihtää tuolla pellolla, tuolla kaukana.

3 kommenttia :

  1. Mielenkiintoista. Olet siirtymässä proosamaisempaan suuntaan?

    Näissä on edelleen tallella sitä hieman vinksahtanutta katsetta (Nisäkäs), mutta nyt vahvan läsnäolon kera ja tilallisuutta luoden. Tykkään.

    VastaaPoista
  2. On kyllä hyvä. Vangitseva tunnelma.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia.

    Kyllä tuo siirtyminen proosamaisempaan suuntaan taitaa pitää paikkansa, vaikka ei se mitenkään ohjelmallista ole.

    Oikeastaan totesin vain itsekseni, ettei minusta ole runoilijaksi, ja kun "varsinainen" proosateoskaan ei etene mihinkään, niin ajattelin vain kirjoittaa sinne tänne mitä lie. Hyvä ettei se ihan hukkaan kuitenkaan sitten mene.

    VastaaPoista