Puunlehtien peittämä auto. Tahmeuden tuntee. Verhot vedetään toisen kerroksen eteen, ensimmäisen kerroksen edessä sohva, istuva pariskunta kuuntelee musiikkia omasta kämpästään, petaamaton sänky, pöydällä macbook.

Punaiset tuhkakupit mustalla pöydällä. Minä yritän. Jos en epäonnistu, älä mieti asiaa moraaliselta, marraskuiselta kannalta. Lapsi potkii palloa. Lapset menevät kahlaamaan puistoon, betonineliö, vähän vettä, pari patsasta, aamulla se on kuiva. Näen unta naisesta, joka kakkaa lakanoilleni.

Isä ja tytär pelaavat käsitaputtelupeliä bussipysäkillä, mietin että noinkin voi elää. Miehet pelaavat biljardia tupakansavussa, Nikotin Alkohol Und Rok'n'Roll, mietin että noinkin voi elää. Punaiset tuhkakupit. Miksei näinkin voi elää, katsella ihmisiä, ajatella onnistumista ja siksi epäonnistua koko ajan, ajatella epäonnistumista ja joskus.

Miksei. Näin. Suljen silmät. Kirkkaimmat valonjäljet tulevat pöydällä olevista kynttilöistä. Istun terassilla. En erota ohikulkijoiden kasvoja, mutta he erottavat minut. (Muistan siamilaisten kaksosten sikiöt nesteeseen säilöttynä, ne eivät voi nähdä minua.)

Olen ottanut valokuvia, muita varten, äitiä, facebookia, itseäni. Istun terassilla ja kirjoitan muistikirjaan kuten missä tahansa, minä tahansa, miksi tahansa. Päästä pois itsestä, pahasta, rahasta, mahasta päästä. Rahasta, rakasta. Päästä pois pöydän maalipintaan, sätkävehkeisiin, vehkeisiin. Päästä pois kadusta irronneeseen katukiveen, mustasta materiaaleista mustiin materiaaleihin, punaiseen kynttilään, päästä pois siitä mitä kello on, päästä pois jalkojen päällä seisomisesta, silmillä katsomisesta, silmiin katsomisesta, silmistä verkoissa, päästä pois suun lihasten liikuttamisesta, päästä lihaksiin, päästä jalkoihin, päästä päähän. Päästä putoamiseen, päästä kaatumisesta kaatumiseen, päästä äidinkielestä äidin kieleen, isänmaasta maahan pystytetyistä seipäistä seipääseen pystytetystä päästä päästä päästä rahasta mahasta pahasta päästä päästä