olla vaan puolikas peruna puisella pöydällä

kun keskiyö tulee

kiveä jota sisältä ei löytynyt

ei heitetty

olla vaikka reikä sukkahousuissa

vihreä kynttilä

joka palaa yhden illallisen ajan

juhlallisuus jolla sen sytyttää

kupruileva valkoinen maali, halkeama katossa

vinossa koukku jossa roikkui edellisen asukkaan muovipelargonia

sitten ei mitään

sormi

joka vääntää koukun suoraan

mutta mihin nähden?

uuden vinouden etsimistä

tasapainottelua haarukan toisessa päässä

naapurin vessapaperitelineen vaimea vingahdus

ääni kuin vastasyntyneen lapsen sormet

lapsia vihaavan miehen unessa, älä huoli

tänään ei tarvitse kuunnella kenenkään hengitystä

kun kääntää päätään

kuulee oksien katkeavan

sitä herää yksin nojatuoliin puhumaan

tahroja kalsareissa

kuin hämähäkinseittejä metsässä aamulla

herääminen ja puhuminen

itsensä toistamista

puolikas elämä

on puolikas elämä, kokonaisin mitä

puolukka tai veripisara

punaisimman punainen

mitä saa aikaan

muistakaa että olin lapsi

muistakaa että olin vanhus

joka tiesi olevansa lapsi

eikä siksi voinut näyttää vanhuuttaan kenellekään

antaa silittää

kuviteltuja ryppyjään

poimuja rehellisyydessä

muistakaa välttelevä katseeni

ja miten minä kavahdin niin nuoria kuin vanhojakin

ne kun muistuttivat minua jostakin

näinä päivinä

kaikki vain muistuttaa minua jostakin

identtiset kaksoset

voisivatko he edes yhden pienen kerran

olla samannäköiset vain sattumalta

olla vaikka kellertävä

tai harmaa, en muista miltä värit näyttävät

olla varas mykkäelokuvassa, varastaa koruja nukkuvilta naisilta

kasvot

punaisella, mustalla, keltaisella, vihreällä puuteroidut kasvot

niin saadaan kirkkaimmat harmaan sävyt

olen kerännyt suolakurkkupurkkeja valoa varten

en tarvitse kuin valon

pudonneiden lehtien, sälekaihtimien

luopiovalon

olla vaan

viinitahra sängyllä

jolla aika parantaa makuuhaavojaan

tahmeana ja lakonisena, lakanoihin kietoutuneena

tehdä itseään tykö