Näin unta, että kirjastani otettiin toinen painos. Se oli vähän isompi kooltaan ja sinne oli lisätty kuvitusta. Aluksi ajattelin, että onpa kivaa. Teksti näytti paremmalta, kun sen ympärillä oli enemmän tyhjää tilaa. Ja jotkut kuvat näyttivät todella hyviltä. Mutta kun tarkastelin niitä pidempään, huomasin niiden olevan sisällöttömiä, sentimentaalisia nättejä kuvia. Kitschiä. Ja usein kuvien mukaan oli liitetty jostain runostani lause, joka kontekstistaan irrotettuna vaikutti imelältä vertauskuvalta tai lattealta mietelauseelta. Ja muitakin outoja ratkaisuja oli; esimerkiksi lauseet "Katson jokaiseen ilmansuuntaan. Näen pienten lihapullien joukkopaon." oli aseteltu niin, että ne ikään kuin nojasivat toisiaan vasten, samalla tavalla kuin viereisen sivun kuvassa olevat kaksi alastonta ihmistä nojasivat toisiaan vasten eteenpäin taipuneina. Pahinta oli kuitenkin uusi kirjailijakuva. Siinä hymyilin meren tai järven rannalla, kasvoni olivat epätarkat, mutta mairea ilme erottui selvästi. Ja kuvan yllä luki: "Sieluni maisema" tai "Näiden runojen maisema". En herännyt siitä unesta huutaen, vaikka olisin halunnut.

Uni kuvaa oikeastaan todella hyvin sitä miten suhtaudun nyt kirjaani. Ja ehkä myös sitä, etten ole kovin hyvin vielä käsitellyt kirjan ilmestymistä. Ei, tuskin sitä. Pikemminkin se pilkkaa nyrpeää suhtautumistani, negatiivisuuttani.