Mietin sellaista alkoholistia, joka joisi vain tavatessaan muita ihmisiä. Tai tarkemmin sanottuna hän joisi ennen kuin hän tapaa heitä, ei koskaan seurassa ollessaan, sillä sen verran itsesuojeluvaistoa häneltä löytyy, huolta maksastaan ja muista asiaankuuluvista elimistä. Hän vaikuttaisi aina huolettomalta. Suuripiirteiseltä. Aristokraattisen kömpelöltä. Tai sitten vain jurolta juntilta. Mikä hypomaaninen veijari. Siinä me eroamme toisistamme, minä en ole veijari, hypomaaninen kenties kyllä. Joka tapauksessa hän pian huomaisi että mitä pidempään hän viipyy muiden seurassa, sitä huonotuulisemmaksi hän tulee. Joten hänen on viisainta tehdä vain lyhyitä täsmäiskuja ihmisten pariin. Muutama repliikki, vähän hohotusta, sitten on jo parasta lähteä. Ei ole vaikea päätellä, että hän tulee kuolemaan yksinäisenä. Ylipäänsä tuollaiset yhden jutun ihmeet ärsyttävät. Vihaan häntä.