Toissijaisten spekulaatioiden päivä.
Mietin, että Doorsin levyistä pidän ehkä eniten L.A. Womanista. Ihme sikäli, ettei levyllä ole yhtään biisiä josta pitäisin enemmän kuin muilla levyillä olevista kappaleista, lukuunottamatta Riders of the Stormia, joka oudolla tavalla tuo mieleen lapsuuden, isän ankkuritatuoinnin, valitsematta jätetyn vaihtoehdon. Levyllä on ilmassa jonkinlainen transformaatio: "I took a trip down to L'America / To trade some beads for a pint of gold". Kuitenkin kappaleista käy selväksi muodonmuutoksen ja yhtymisen epäonnistuminen tai mahdottomuus, minkä paljastaa ainakin paikoittainen machoilu. Siinä mielessä levy on rehellinen halulle.
En tiedä; mietin myös sitä, että numeroista eniten pidän kuutosesta, olen aina pitänyt. Siinä on jotakin ihmeellistä, miten 6+6=12. Luonnollisesti myös yhdeksän ja kolme ovat mieleeni.
En tiedä; unohdan kaulahuivin ja lakin kahvilan tiskille, en pysty ymmärtämään elokuvien henkilöiden motiiveja.
On ehkä hyväksyttävä ettei mikään johda mihinkään.
Oma suosikkinumero on aina ollut kahdeksan. En tiedä miksi, se vain vetää jollakin tavalla puoleensa ja olen sen numeron kanssa yhtä. Kuulostaa hullulta, mutta se tuo onnea ja turvallisen olon.
VastaaPoistaJa jos palataan siihen edelliseen kysymykseesi, niin en kirjoita ainakaan sellaista blogia, jonka osoitteen haluaisin antaa :)
sitä kuvittelee, että on päässyt ajatuksineen pitkällekin, kun on ymmärtänyt ettei mikään johda mihinkään, mutta sehän on vain oikotie. (tai sellainen hiekkatie, jota uhkarohkea isämies lähtee kulkemaan big fishissä, se metsäreitti joka on poistettu käytöstä aikaa sitten. se johtaa umpikujaan, kylään, jossa symmetriset päivät toistavat itseään, kaikki ovat yltäkylläisen onnellisia ja josta kukaan ei tahdo lähteä pois.)
VastaaPoistatodellinen haaste on keksiä, mihin kaikki johtaa ja ajatella päämäärälleen pitävät perustelut. matkata vesitiiviisti.
eläjälleen elämä on kuitenkin kaikessa mitättömyydessään kallein omaisuus, oli sillä tarkoitus tai ei. vaikka ihminen on sillä tapaa hölmö, että kyllästyy heti kun aarre on löytynyt.
hehe.
arvaa kuka.
Miten mikään voisikaan johtaa mihinkään, kun jatkuvasti kaikki vaihtaa paikkaa kaiken suhteen.
VastaaPoista