Kun tiedän miten tarina loppuu en halua kertoa sitä. Tunnen tarinoista vain niiden loput. Ja oikeassa maailmassa niiden tunteminen on helppoa.
Tai sitten voi kertoa kummia tarinoita ja olla maailmasta irrallaan. En ole koskaan inhonnut piileskelijöitä. En ole koskaan vihannut rintamakarkureita. Näytän vain peukkua, antaa mennä vaan, ennen kuin ne huomaavat.
Öisin tarinoita joita ei halua kertoa ja päivisin tarinoita joita ei halua kuulla.
Parhaat jumalat ovat kotijumalia. Niitä hilluu lieden luona, pyörii nurkissa. Tai sitten voi kärsiä ummetuksesta kunnes kohtaa sen suurimman jumaluuden.
Todella mielenkiintoinen ja inspiroiva blogi sulla. Luin edelliset kirjoituksesi läpi ja vaikutat tutustumisen arvoiselta ihmiseltä. Voin melkein nähdä sut sieluni silmin kuljeskelemassa yksin ruuhkaisella kadulla lumisateessa. Sulla on varmaan musta/ruskea pidemmän puoleinen takki ja pidät aina käsiä taskuissa eikä sun kasvot paljasta yhtään mitään?
VastaaPoistaKiitos. Olen otettu. Hienoa tietää kirjoittaneensa jotain inspiroivaa, oli se minkälainen inspiraatio tahansa. En tiedä, kuinka hyvin tästä blogista saatu kuva vastaa minua, en osaa arvioida. Mutta ainakin nuo kolme viimeistä yksityiskohtaa sopivat minuun täysin. Kummallista. Kirjoitatko sinä blogia?
VastaaPoista