Tutkimani tarot-kortit alkavat vaikuttaa siihen, miten havainnoin maailmaa ja itseäni, siihen, mitä päässäni liikkuu, mikä tietysti on parempi kuin Family Guyn, Simpsoneiden ja Scrubsin sekavat ja vähemmän salonkikelpoiset äänet. Heräsin unessa kokemaani pettymykseen ja pelkoon. Näin heti miekkojen yhdeksikön: käsillä peitetyt kasvot, peittoon ommellut ruusut, sängyn kylkeen kaiverrettu kuolema, tulevaisuutta kohti osoitetut yhdeksän miekkaa seinällä.

Olin unessa lasinen poika, jonka ystävä muutti Somerolle kolmeksi kuukaudeksi, sen jälkeen Irlantiin ja sen jälkeen vielä ehkä Yhdysvaltoihin. Minä varastin K-Marketista omenan ja kaksi appelsiinia, poltin huuleni kun puhdistutin hampaitani hammaslääkärin vastaaotolla.

Järjestys on hyvä, oli se mikä tahansa. Vaikkei mitään järjestystä näkisikään.

Symbolit ja allegoriat. Joskus niiden puuttuminen ei johda mihinkään suorempaan kokemukseen.

Keskipäivän tasapainottava show. Hän nostelee jäniksiä maljoista, pyörittää palavaa sauvaa kaksiteräisellä miekalla, jonglööraa kolikoilla.Kaikki tapahtuu hitaasti. Jossain taustalla Aamu yhä hyppii ja hakkaa henkseleitään. Se ei huomaa, että minä jo nousin vuoteesta. Ehkä minäkään en ole sitä kovin hyvin sisäistänyt. Jalat on nostettu sängystä, ratkaiseva päätös tehty, hiekka lähti valumaan tiimalasissa (tosin niin olisi käynyt joka tapauksessa). Mutta ehkäpä kuitenkin käyn ostamassa tupakkaa ja lykkään ahkeruutta ja aikaansaamista 15-20 minuutilla. Tiedostamaton siesta.