Näin unta, että tapasin paholaisen autiossa talossa. (Hän näytti Robert de Nirolta, mikä tietty johtuu elokuvasta Angel Heart tai siitä että de Niro on oikeasti paholainen.) Tiesin hänen ilmestyvän vastapäiselle sohvalle: pelon aaltoja. Silti naurahdin luontevasti ja kerroin: tällä silmällä en näe yhtään mitään, ja katso kuinka huuleni ovat vääristyneet kauhusta, näytän ihan sinulta! Paholainen kysyi, että vitsailenko minä tosiaan hänen kanssaan. Jotain siinä sitten juttelimme.

Olen hämmentynyt siitä tosiasiasta, ettei David Bowien Changes-kappaleessa lauletakaan kertosäkeessä "turn and face the strange".

Tarvitsen sata vuotta, kymmenen huonetta ikkunoineen ja yhden kahvilan.