Olen kirjamessuilla. Jossain pienessä luentosalissa seksikauppiaismies puhuu sitomisesta ja ruoskimisesta. Solmuista. Salin edessä on valta pyörä, rukki, jonka luokse kävelee tatuoitu, pitkärastainen mies. Hänet sidotaan pyörään. Luennoitsija tekee ruoskan ohueen köyteen kolme monimutkaista solmua. Ne ovat pieniä, lähes huomaamattomia. Hän kysyy sidotulta mieheltä, montako iskua tämä haluaa. Kaksi selkään ja yksi vatsaan, hän vastaa. Luennoitsija sanoo, ettei näillä solmuilla tarvitse lyödä lujaa. Hyvä solmu tuottaa ääretöntä kipua. Hän vain koskettaa solmitulla köydellä miehen selkää, kevyesti, ja silti mies huutaa kivusta. Me kaikki, me kuuntelijat, me kirjamessujen yleisö, tiedämme mitä asiasta ajatella, mitä sanoa. Jokainen lyönti on kuin pieni juuri meidän rantaamme ajautunut ydinsukellusvene, ja salissa velloavat miehen kivunhuudot ääretöntä epävarmuutta, josta poimimme pettämättömiä argumentteja kuin vaahtoa kirnuttavan maidon pinnalta.