Näin unta, että tapasin pitkästä aikaa lapsuudenystäväni baarissa hotellin lähellä. Kerroin hänelle juhlista, joihin hän ei ollut halunnut osallistua, kerroin tavanneeni hänen isänsä, joka oli aivan kuin ennenkin mutta näytti voivan huonosti. Lapsuudenystäväni kertoi, että hänen isänsä on aivan lopussa, että tämä juo liikaa ja pelkää isosuisia koiria.

Ehkä muistelen mielelläni unia, koska pelkään merkityksiä. En haluaisi merkitä mitään, merkitä asioita, koska se perustuu omaan tahtoon ja oma tahtoni on aalloilla keikkuva oksanpätkä, joka haluaisi olla uppotukki. Unen yksityiskohdat ovat näennäisesti merkityksettömiä. Voi vain luottaa, että pohjimmiltaan ne merkitsevät enemmän kuin mihin itse koskaan pystyisi. Kytkeytyvät, tahtovat, peilaavat, eivät sano mitään. Unen muistelu on kuin levittäisi ilmestyksellisiä roskia pöydälle ja katsoisi niitä pitkään. Kuin kävelisi huoneeseen ja seisoisi siellä pitkään. Avaisi vetolaatikon. Muistelen tilaa, en mitään sen enempää, koska mitään muuta en muista, tilankin vain hämärästi.

Muistan hotellihuoneen ison valkoisen aulan, että ihmisiä oli liikkeellä, jossain muualla. Muistan laukun avaamisen ja pakkaamisen hitauden. Hotellin pihalla oli vaikea liikkua tarkka-ampujien vuoksi, mutta siihen kyllä tottui.