Kun heräsin jouduin vakuuttelemaan itselleni

ja mietin esimerkiksi joulua joka on vain ajan kysymys

että jonkun täytyy kulkea sähkövalojen loisteessa, kaupasta toiseen

ylivalottuneena seisomaan kaupan edustalla pää hikisenä lakin alla

            hän katsoo käsiään ja yrittää löytää jotain lohtua

että ovat ne ainakin hänen kätensä

mutta mitään

vaikka löytäisikin

ja paketoisi, ei

päivä on rauhaton

kuin vainoharhainen mies

joka etsii jotain joka olisi totta

(lisää tähän: mikä olisi totta)

ei se ole maniaa

vaan torjuntaa

kollaasia kynsisaksilla

matka heräämisestä nukahtamiseen on yskös vain

sen yskäisee onneksi aina kengälleen, taivaalla valtava planeetta

mutta hän ei sitä näe

enkä minäkään

eikä se ole planeetta

taivas vain näyttää siltä sivusilmällä

kupruinen taivas joka koko ajan tulee lähemmäksi

hän paistaa sianlihaa, raamattuja ja virsikirjoja

vanhat koulujen ja kirjastojen virsikirjat poistaa pannulta

niiden selkämyksissä on tarroja, ne ovat sidottuja

täynnä naruja jotka jäisivät hampaisiin

sitoisivat sisäelimet kiinni

mutta olisivat ne ainakin hänen sisäelimensä

            yö aukeaa

kuin vilja

mutta milloin minä

milloin loppuu muutakin kuin rahat