Minulta on ilmestynyt kirja, esikoisrunokokoelma, Tarpeeksi nisäkäs. Se kertoo hiuksista ja naapureista. Se on ihan tarpeeksi hyvä kirja, että kehtaan sitä mainosta täällä. Sain kirjan eilen käteeni ja luin läpi. Helpottavaa, ettei tarvitse enää noita tekstejä miettiä, paitsi vähän joskus. En ole vieläkään hyväksynyt nisäkkyyttä, olen aina samaistunut enemmän matelijoihin tai kaloihin, vaikka en pidäkään niistä, tai juuri siksi.

Tulit tänne kylpyammeella, ruostuneella kattilalla,

päästäsi kasvaa hiuksia jotka eivät ole sinun.

Kolmenkymmenen vuoden aikana opit vain yhden solmun

jonka sidot kaikkiin muovipusseihin,

opit kaksi tapaa tervehtiä

ja olla tervehtimättä,

opit nostamaan kädet ilmaan.

Vuokraat olohuoneen luurangoille

ja muutat itse vaatekaappiin

pyyhkimään päivästä toiseen samaa tahraa

housujesi etumuksesta, sitä samaa ihraa.

Älä huohota. Älä kysy

kenen yllä loisteputki vilkkuu,

kuka kalisuttaa henkareita oven takana,

ketä tervehdit nostamalla ihokarvat pystyyn.