Näin unta, että olin ehkä palaamaassa yhteen entisen tyttöystäväni kanssa. Emme olleet nähneet moneen, moneen vuoteen. Kerroin, että olen muuttunut monella tavalla. Kerroin kaikki ne tavat. Kerroin kaikki tavat, joiden avulla olin muuttunut. Kerroin, että nykyään pidän jopa juhlimisesta. Hän ei ollut kovin vaikuttunut. Ei se mitään. Minähän puhuin vain itselleni. Kävelimme niityn ohi, yleensä siellä oli usvaa ja hevosia, mutta ei nyt.  Matkalla kävimme julkisessa vessassa. Siinä ei ollut ovia. Miesten puolella ei ollut koppeja, vain pari pyttyä ja niiden ympärillä suihkuverhot, jotka olivat liimautuneet yhdeksi mytyksi eikä niistä ollut mitään hyötyä. Tulimme opiskelija-asuntooni, jossa en myöskään ollut käynyt moneen, moneen vuoteen. Kusin nurkkaan. Kusin sängylle (laitoin sentään peiton pääni ympäri, näkösuojaksi). Raotin ikkunaa, ikkunalaudalle satoi vettä. Huoltomies tuli tutkimaan mahdollista vesivahinkoa. Minusta oli hauskaa, että hän sattui paikalle juuri nyt, eikä esimerkiksi kuluneen neljän vuoden aikana, jolloin en ollut asunnossa käynyt. Aika kusinen uni.