Tuntui hyvältä heittää osa päiväkirjoista pois, banaaninkuorien ja kissanruuanloppujen joukkoon. En saanut tarpeeksi selvää kirjoituksestani. Vihaan omaa käsialaani yhtä paljon lukiessa kuin kirjoittaessa. Lukemisesta ei tule mitään tällä kärsivällisyydellä: "Tänä aamuna puet humms saki ihmsit, riim suk säää. Muovipusseissa räkiä hahm hahm vahm vahm." Mutisen mielessäni sanoja, joilta lukemani sanat näyttävät. Huono käsiala on muminaa. Kirjoittaisin tästä lähtien vain tietokoneella, jos silmäni kestäisivät sen. Ja jos ylipäänsä jaksaisin kirjoittaa, päiväkirjaa, tätä, muutakaan, nyt ei vaan huvita.