Kukaan ei pelkää kuolemaa niin kuin katkeroitunut mies, paitsi onhan noita muitakin. Ihminen tarvitsee rajoja ollakseen onnellinen joissain rajoissa. Kuolla: lähteä pohjoisimpaan Lappiin vaeltamaan vailla kuuluvuuskenttää, eikä kukaan pelkää kuolemaa niin kuin katkera mies, hän odottaa sitä

hetkeä kun saa elämänilonsa takaisin ja toivoo, ettei se olisi liian myöhään. Katkeruus: olla surun tyvenessä. Ilman mitään syytä, ketään ei voi syyttää, kukaan ei tehnyt maailmaa. Itse olet vastuussa, mutta teitkö sinä sitäkään maailmaa. Juna-asemat vaihtuvat. Vaunussa kävelee mies maastohousut jalassa ja pelkäät hänen kovaa hengitystään. Kukaan ei pelkää kuolemaa niin kuin katkera pelkää. Samat asemat joka päivä etkä edes tiedä, oletko istunut samassa vaunussa kahdesti. Kukaan ei pelkää niin kuin katkera pelkää. Yleensä kusihätä tulee Oulunkylän ja Pukinmäen välillä. Siedät nykyään paljon paremmin kaikkea hätää, se johtuu siitä, että olet tullut ihmisten ilmoille, sen näkee vaikka pipostasi, jatkuvasti ei voi paeta ainakaan ilman välittömiä seurauksia, vaikka niitä juuri toivot, välittömiä seurauksia, seurauksia, välittömyyttä. Kukaan ei pelkää katkeruutta niin kuin sinä.