Kukaan ei halua sanoa mitään. Kukaan ei halua kuulla. Kukaan ei halua muualle kuin kotiin. Iloinen seurue nousi bussiin. Iloinen nainen nousi bussiin, vanhempi nainen, kaunis nainen, kasvot kuin jyrsijällä. Iloisesta seurueesta ei ole mitään muuta deskriptiivistä kuin että heidän kallonsa palojen soisin nähdä linja-auton lattialla. Nainen on ollut tanssimassa. Miehestä se on ällistyttävää. Mies on 25-vuotias. Hän utelee pitkään naisen ikää. Miehellä on ohuet huulet ja viisi euroa. Nainen puhuu kirkosta, jonka ohi auto ajaa. Loput iloisesta seurueesta puhuvat toisilleen danssaamisesta. Kun seurue nousee pois, nainen haluaa kuiskata ikänsä miehen korvaan, nousee seisomaan. Mies horjahtaa, sanoo, ettei mitään saa kuiskata. He nousevat pois. Nainen alkaa lukea Metroa. Aina kun luetaan Metroa, jotain jää ikävästi kesken, on jäänyt kesken, joka päivä.