Viime aikoina kaikki ideani ovat olleet huonoja ideoita. Lohdukseni voin sanoa, että niitä on ollut hyvin vähän. Eikä huonoja ideoita aina toteuteta, ne vain toteutuvat.

Enkä tarkoita ideoita, vaan jotain muuta. Ajatuksia, näkemyksiä, ilmauksia, päätöksiä, en tiedä, joka tapauksessa jotain joka ei innosta niin paljon, että tekisi mieli nousta aamulla, mutta ei myöskään ole niin yhdentekevä, etteikö keskeneräisyys venyttäisi nukahtamista illalla.

Todella lohtu: ei yhtään ideaa. Lohdullista tajuta olevansa vain oman itsensä sivustakatsoja. (Tai sitten vain narri.) Joskus se on moraalinen lohtu, joskus ennen kaikkea käytännön hyöty, en enää muista, mikä.