Luojani, musta luojani, sinä joka et kuule salaisuuksia. Pidän viallisuudesta enemmän kuin viattomuudesta ja uskon, että jonain päivänä saan omat vikani takaisin, lihavia veripisaroita sormiin, sinä päivänä, jolloin hylkää kaiken mitä haluaisi olla, koska se on helpompaa kuin itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Virittäydyn lumisadetaajudelle ensin. Valmistan lumisaderuumiin ja sulatan sen. Yö on vieras sika, aggression kiertopalkinto. Jokin lamppu palaa, ei mitään järkeä missään, voi maata sängyllä tai nousta istumaan, noita pelkkiä nivelliikkeitä.