"olosuhteet! mitkä olosuhteet? MINÄ OLEN OLOSUHTEET!" kerrotaan Napoleonin joskus mylvineen. tuli vaan mieleen. onko olosuhteilla ja olotiloilla jotain eroa? yhtä hyvin voisi mylviä: "MINÄ OLEN OLOTILA!" ja lakata erottamasta suhteita tiloista.
Olosuhteet ovat ulkoisia ja olotilat sisäisiä. Vaikka toisaalta, kaikkein sisäisimpään ja omimpaan minään nähden ne molemmat ovat ulkoisia asioita, joten ihan hyvin ne voisi sekoittaa keskenään.
Jos minulla olisi nyt jokin olotila, se muistuttaisi oksalta roikkuvaa lyhtyä, pimeässä metsässä jossa orava on juuri keksinyt jäynän jota ei ihan vielä osaa pukea oravansanoilleen.
On vaikea tehdä mitään ajattelematta sitä. Ellei sitten ole todella vauhdissa, ehkä silloin, mutta niin käy ainakin minulle harvoin. Korkeintaan voi huitoa käsillä, mutta mitä se on, pitkässä juoksussa. Ehkä lumisateessa voi sillä tavalla pitää itsensä hieman vähemmän valkoisena.
Mutta onhan sanoiksi pukeminen aikamoinen klisee. Eikä yhtä mielenkiintoista. Ruumiillistaminen, se olisi jo jotain.
Ja parastahan on sanallistaminen sitten kaiken jo mentyä ohi. Mutta silloin ne ovat jo muistoja eikä niille tarvitse varta vasten tehdä mitään.
En ole varuillani. Tulkoon mitä tulee, minua ei löydetä sytkäri ja hiuslakkapullo kädessä.
toivon, että kohta tunnet.
VastaaPoista"olosuhteet! mitkä olosuhteet? MINÄ OLEN OLOSUHTEET!" kerrotaan Napoleonin joskus mylvineen. tuli vaan mieleen. onko olosuhteilla ja olotiloilla jotain eroa? yhtä hyvin voisi mylviä: "MINÄ OLEN OLOTILA!" ja lakata erottamasta suhteita tiloista.
tarkkaile postiasi, beibe.
Se ei yllättäisi minua.
VastaaPoistaOlosuhteet ovat ulkoisia ja olotilat sisäisiä. Vaikka toisaalta, kaikkein sisäisimpään ja omimpaan minään nähden ne molemmat ovat ulkoisia asioita, joten ihan hyvin ne voisi sekoittaa keskenään.
Jos minulla olisi nyt jokin olotila, se muistuttaisi oksalta roikkuvaa lyhtyä, pimeässä metsässä jossa orava on juuri keksinyt jäynän jota ei ihan vielä osaa pukea oravansanoilleen.
Tarkkailen!
miksi oravan olisi puettava jäynänsä sanoiksi? kaikki on aina puettava sanoiksi.
VastaaPoistajos alkaisikin riisua ideoita sanoista ja ryhtyä hiljaiseen toimeen. metsän siimeksessä, lyhdyn valossa.
ole varuillasi!
On vaikea tehdä mitään ajattelematta sitä. Ellei sitten ole todella vauhdissa, ehkä silloin, mutta niin käy ainakin minulle harvoin. Korkeintaan voi huitoa käsillä, mutta mitä se on, pitkässä juoksussa. Ehkä lumisateessa voi sillä tavalla pitää itsensä hieman vähemmän valkoisena.
VastaaPoistaMutta onhan sanoiksi pukeminen aikamoinen klisee. Eikä yhtä mielenkiintoista. Ruumiillistaminen, se olisi jo jotain.
Ja parastahan on sanallistaminen sitten kaiken jo mentyä ohi. Mutta silloin ne ovat jo muistoja eikä niille tarvitse varta vasten tehdä mitään.
En ole varuillani. Tulkoon mitä tulee, minua ei löydetä sytkäri ja hiuslakkapullo kädessä.