Jos perustaisi x vuoden välein toistuvan uudelleenlukupiirin. Kyse voisi olla yhdestä kirjasta tai sitten koko tuotannosta. Mukaan voisi liittyä milloin tahansa, kunhan on valmis pysymään mukana elämänsä loppuun asti. Palkkioksi saa hautajaisissaan sattumanvaraisen määrän vesipyssykunnialaukauksia.
Ensimmäinen kirja, jota luin uudestaan ja uudestaan, oli Sieppari ruispellossa. Aika helposti tulee kyllä palattua kirjoihin, joista piti tai joista arvelisi nyt pitävänsä. Sitten on esimerkiksi Sartren Inho, jota olen lukenut neljä tai viisi kertaa, mutta en kertaakaan päässyt loppuun asti (viimeksi jäin sivulle 206 eli paljon ei jäänyt uupumaan. Tai sellainen kuin Pessoan Levottomuuden kirja, josta en tiedä, olenko lukenut sitä kertaakaan kokonaan, koska joka kerta olen lukenut sitä selaillen vaikkakaan en hajamielisesti.
En tiedä pitäisikö tällaista kertoa, mutta tuosta ensinmainitusta minulla on tarina, jossa olin mukana hävittämässä vanhan rakennuksen irtaimistoa.
Poltimme piharoviossa ullakkohaudasta tyhjennettyjä tavaroita ja heittelimme kellastuneita kirjoja tuleen suurista jätesäkeistä. Ainut, jonka kohdalla pysähdyin enkä irroittanutkaan, oli Sieppari ruispellossa. En lukenut silloin juuri lainkaan, kirjat eivät olleet minulle yhtään mitään, mutta tuo nimi muistui jostakin epämääräisen kiehtovana ja laitoin kirjan syrjään. Minulla on se vieläkin. Olisi tietysti ollut ilottomasti hauskempaa, jos pelastettu olisi ollut Fahrenheit 451, mutta siihen tutustuin vasta paljon myöhemmin.
Olen yhtäkkiä täysin epävarma siitä, olenko lukenut mitään kirjaa kahdesti tai useammin.
VastaaPoistaEnsimmäinen kirja, jota luin uudestaan ja uudestaan, oli Sieppari ruispellossa. Aika helposti tulee kyllä palattua kirjoihin, joista piti tai joista arvelisi nyt pitävänsä. Sitten on esimerkiksi Sartren Inho, jota olen lukenut neljä tai viisi kertaa, mutta en kertaakaan päässyt loppuun asti (viimeksi jäin sivulle 206 eli paljon ei jäänyt uupumaan. Tai sellainen kuin Pessoan Levottomuuden kirja, josta en tiedä, olenko lukenut sitä kertaakaan kokonaan, koska joka kerta olen lukenut sitä selaillen vaikkakaan en hajamielisesti.
VastaaPoistaEn tiedä pitäisikö tällaista kertoa, mutta tuosta ensinmainitusta minulla on tarina, jossa olin mukana hävittämässä vanhan rakennuksen irtaimistoa.
VastaaPoistaPoltimme piharoviossa ullakkohaudasta tyhjennettyjä tavaroita ja heittelimme kellastuneita kirjoja tuleen suurista jätesäkeistä. Ainut, jonka kohdalla pysähdyin enkä irroittanutkaan, oli Sieppari ruispellossa. En lukenut silloin juuri lainkaan, kirjat eivät olleet minulle yhtään mitään, mutta tuo nimi muistui jostakin epämääräisen kiehtovana ja laitoin kirjan syrjään. Minulla on se vieläkin.
Olisi tietysti ollut ilottomasti hauskempaa, jos pelastettu olisi ollut Fahrenheit 451, mutta siihen tutustuin vasta paljon myöhemmin.