Vaikka herätessäni ajattelin polttavani talon ja itseni sen mukana (tosin pitäisi ensin muuttaa, tämä taitaa olla kivitalo), niin silti nousin juomaan moka pot -espressoa ja luomukaakaota. Ikkunoista heijastuu valo oudolla tavalla, näyttää kuin piha olisi täynnä seiniä. Tai mikä piha tuo on, nelikaistainen tie ja pari parkkipaikkaa. Katsoin eilen 2046:n uudestaan. Olin jo valmiiksi liikuttunut yhdestä kohtauksesta, jota en muistanut selvästi. Selvästi muistin omiani, sillä sellaista kohtausta ei koskaan tullut. Kukaan ei kuiskannut kenenkään korvaan. Joten jäin liikuttuneeksi. En tiedä, mitä sillä tekisin.