Korttelimme edessä kaatui rekka, joka kuljetti valtavaa määrää mutatoituneita kasveja ja hyönteisiä. Tai ehkä ne olivat toisesta maailmasta, vain matkalla korttelimme halki. Rekka kaatui siis kyljelleen ja kasvit alkoivat välkkyä. Hyönteiset lähtivät liikkeelle etsimään uutta kotia. Tiesin heti, etteivät meidän hyönteisemme pärjää niille mitenkään. Jokin kuoriainen sanoi, että lentäviä hyönteisiä tulee olemaan paljon. Kysyin, että miksi. Se sanoi, että ne, jotka lentävät, eivät tallo kuoliaiksi niitä jotka kävelevät maassa. Ihmisten on lähdettävä, suurine jalkoineen, se jatkoi. En pahemmin välittänyt siitä, lähinnä minua ärsyttivät ne kaikki itikat. Katselin leppäkerttua, joka käveli tien reunalla, katukivellä. Sen viereen ilmestyi mutanttikerttu, joka oli tummasävyisempi ja vähän leppäkerttua isompi. Se otti kiinni leppäkertusta, haukkasi siitä palan. Se jatkoi syömistä kunnes leppäkertusta oli jäljellä enää puolet.