Eräänä päivänä oli kiusallista, kun aloin epäillä, että vieressäni istuva puolituttu ihminen osaa lukea ajatuksiani. Se vain tuli mieleeni yhtäkkiä enkä saanut sitä pois. Vaikka yritin olla ajattelematta mitään. Tai mietin sellaisia asioita, että rakastaako pöytälamppu tietokoneen hattua. Koska yleensä ajattelen joko epämiellyttäviä tai kiusallisia asioita. Ja koko sama homma toistui viikkoa myöhemmin, kun näin hänet uudestaan.

Niin, se olisi ollut kiusallista jos hän olisi pystynyt lukemaan ajatukseni. Mutta todellisuudessa se saattoi olla vain harmillista. Voi 2000-luvun Suomi: ole närkästynyt tai älä ole ollenkaan.

Toivottavasti kukaan ei nyt pidä minua mielenvikaisena.