Tajusin olevani unessa, kun näin silmäni peilistä: ne olivat sameat, punertavat ja hyvin kierossa. Näin pupilleista ehkä vain puolet. Ajattelin, että noilla silmillä ei kyllä nähdä yhtään mitään, joten olen unessa. Olin helpottunut, sillä olin juuri taittanut toiselta kissaltani niskat nurin. Se yritti tappaa minut. Jatkoin itseni katselua, on oikeastaan kummallista miten unissa voi olla peilikuvia. Tai eihän se mikään peilikuva ollut, pelkkä muisto peilin toiminnasta. Sanoin nimeni, koska olen lukenut, että silloin tapahtuu kummallisia asioita. Kun uni oli hetken kuplinut tai tärissyt, heräsin.

Mutta ei se ollut todellinen lucid-uni. Pikemminkin näin unta, siitä että tajusin näkeväni unta. Ero on pienenpieni, jos sitä on ollenkaan. Toisaalta pitäisikö sen unessaan tietoiseksi tulevan minän olevan täysin sama minä kuin valveilla.

Sitä ennen näin unta otuksesta, jonka nimi oli Suurhaasko. Se oli vyötiäisen ja koppakuoriaisen karvainen sekoitus, sillä oli suuri kauluri ja se kertoi totuuksia, joita en enää muista.

Olen haaveillut pienestä majasta, jonka rakentaisin olohuoneen nurkkaan pahvista ja jeesusteipistä. Vuoraisin sen foliolla. Ehkä rakentaisin vielä dream machinen ja katselisin sitä rypistyneen folion toistamana. En muista, miten sellainen tehtiin. Siihen muistaakseni tarvittiin levysoitin, jota minulla taas ei ole. Toisaalta ei ole levyjäkään. Minulla ei ole muuta kuin aikaa.