Katkeria kesäpäiviä. Penseää istumista pehmeällä kivellä. Tylsiä töitä. Tylsempiä iltoja. Yöt ovat poikkeus, odotan niitä mutta vielä herään mielelläni.

Muistin muutama viikko sitten nähneeni kirjastossa niin kauniin naisen, että minun oli mentävä juomaan itseni humalaan. Niin käy (liian) usein. Tällä kertaa en vain muista lainkaan, että minkä näköinen hän oli. Muistan hänen housunlahkeensa. Ehkei hän ollut niin kaunis, tai sitten tästä kaikesta on tullut niin rutiinia.

Sen sijaan muistan, että bussissa jollakulla oli luomi aivan silmän yläpuolelta. Ensimmäisenä en ajatellut, että häntä on ammuttu päähän, en. Hänen kangaskassistaan tai kampauksestaan tuli mieleen rakkaus, jota en koskaan kokenut. Ajauduin Telakalle tai Artturiin, riippuen siitä, kumpaan suuntaan Hämeenkatua olin ajautumassa.

Unenpätkistä, tarot-korteista, kolisevista olut-tölkeistä tulee korkein todellisuus. Jumalan on kohdattava se etäisyys jonka me haluamme poistaa.