En siksi, että olisin itse juoppo ja kaikki vain sujuisi näin hyvin - ehkä jopa paremmin kuin jos vain eläisin yksinäisenä juoppona, vaikea sanoa.
En siksi, että pitäisin hänestä huolta.
Tai siksi, että hän pitäisi minusta. Hän tuskin voisi pitää minusta huolta. Siksi varmaan tarvitsenkin juopon tyttöystävän (mieluummin kuin vaikkapa kylmän ihmisen; juopot ovat kuitenkin hauskempia, paitsi jos ovat kylmiä juoppoja, mikä taas olisi jo tyylikästä). Juuri nyt kaipaan huolenpitoa, siinä missä muutakin huomiota. Enkä tarkoita nyt, että kaikki tarpeensa tulisi kieltää (vaikka sitä mieltä olenkin), vaan sitä, ettei kukaan voi pitää toisesta huolta ja on typerää haluta sellaista. Tarpeeni vain loukkaavat toisten tarpeita, jolloin myös heidän tarpeensa loukkaavat minun tarpeitani. Joten voi olla, että tarvitsen juopon tyttöystävän.
Hänellä ei olisi aikaa seurata minun ajatuksenjuoksuani ja väittää vastaan.
Parhaimmassa tapauksessa hän vielä päätyisi muiden sänkyihin baari-iltojen päätteeksi, jolloin voisin sanoa itselleni olleeni oikeassa koko ajan.
Mutta häntä olisi helpompi rakastaa, koska häntä olisi helpompi vihata. Ja hänestä olisi helppo pitää huolta. Mutta en minä pitäisi hänestä huolta. Se olisi vaikeaa, siis olla pitämättä hänestä huolta, koska tehdasasetuksiini kuuluu olla ihmisistä huolissaan. Ehkä minunkin pitäisi ruveta juomaan enemmän, voidakseni kaataa hänen kurkkuunsa juomia entistä nopeammassa tahdissa. Tilata aina vielä yhdet. Antaa hänen sammua minne tahansa. Kantaa hänelle hänen valitsemaansa elämäntyyliä ihannoivaa kirjallisuutta. Kieltää häneltä kiinteä ravinto.
En vain tiedä, mitä se kaikki palvelisi. Tai ketä. Ei ainakaan häntä. Eikä minuakaan. Ehkä siinä se houkuttelevuus piileekiin: olla olematta kenenkään palvelija. Tai minkään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti