Poikkeuksellisen rauhallinen hetki, kun kävelin äsken kotiin Iidesjärveä myöten. Pyykkilauta huterasti sidottuna polkupyörään. En kuunnellut musiikkia. En kironnut jokaista vastaantulijaa enkä myöskään ihastunut toivottamasti jokaiseen vastaantulijaan.

Katselin neliskulmaisia taloja, jotka nousivat ylös mäkeä. Niiden pihat olivat hämäriä, ei ollut vielä tarpeeksi pimeää valaistukselle. Ehkä haluaisin asua tuollaisessa talossa. Se olisi täynnä raatoja.

Sitä lukuunottamatta, poikkeuksellisen rauhallinen hetki. Talutin pyykkilautaa polkupyörän kyydissä kotiin. Ulkoilutin pyörääni. Ulkoilutin pyykkilautaa. Ulkoilutin itseäni. Ei. Olin ulkoilutettu. Pyörä ulkoilutti minua. Pyykkilauta ulkoilutti minua. Jopa hanskat ulkoiluttivat minua, vaikka en välittänyt siitä vähääkään, olin pahalla tuulella.