joni.lanki@gmail.com

5.12.2009

Syö kunnes haluat oksentaa, mutta ihan piruuttasi älä kuitenkaan oksenna. Taikinaan tulee kaksi litraa maitoa ja kolme desilitraa betadinea. En ollut paikalla, kun jotain tärkeää tapahtui, mutta voin kyllä kirjata ylös joitakin impressioitani: mietin missä on se minun ainoa ikinä ostamani herätyskello, vieläkö se tikittää, vieläkö se herättää. Miksi kaikki kuulostaa joka päivä kaksimieliseltä, onko minulla rikkinäiset korvat, lapsellinen huumorintaju, puute, liikaa aikaa, vai eikö se johdukaan minusta. Tahtoisin joskus sanoa mitä oikeasti tarkoitan. Silti aina kun puhun kuulen vain itseni, mikä on hyvä. Olen itseni kanssa sinä. Valkoisella ruudulla/paperilla on taipumus kadottaa kaikki ajatukseni, myös ne jotka laaditaan yön hämärässä kuulain silmin ja valkoinen peruukki päässä.

Joskus haluaisin vain yksinkertaista. Kuten substantiivilistoja, tai ihan vain listoja.

Pitää hyväksyä tosiasiat: Minusta ei koskaan tule radioääntä. Eikä marmorista veistettyä olympolaista jumalaa. Minä en koskaan pääse takaisin yläasteelle tai lukioon, jossa voisin ratkaisevasti muuttaa asioiden kulkua, mikä on ihan hyvä, koska en minä tietäisi vieläkään mitä tehdä. Tai edes että mikä siinä kaikessa lopulta oli vialla. Käytin ehkä vähän liian paljon aikaa etsiäkseni sitä kahvilaa, jossa ei olisi ketään ihmistä, mutta sitä minä en kadu. Silloin tuli kyllä käveltyä paljon. Sitä saatan katua hieman, että kun sitten löysin sen kahvilan, jossa ei ollut ketään, niin enhän minä sinne voinut mennä - olisin ollut kahden myyjän kanssa ja se olisi ollut kiusallista - joten piti sitten etsiä sittenkin se mahdollisimman iso paikka jossa olisi mahdollisimman paljon ihmisiä. Sitten barokkipianot vain raikasivat.

Krooninen rahapula. Mutta se ei ole tosiasia, vaan elämää, joka ei ole luojan kiitos tosiasia.

On aika hyväksyä myös omat tarpeensa. Minä ihan oikeasti haluaisin sellaisen törkeän valkoisen aristokraattiperuukin, mutta en yhtä paljon kuin haluaisin vanhanaikaisen nokkanaamarin. Siis sellaisen joka peittää puolet kasvoista ja jossa on linnun pitkä nokka. Tekisi hyvää herätä aamulla, katsoa itseään peilistä sen näköisenä.

Joskus tuntuu, että tarkoitan vain ensimmäisiä lauseitani. Heti kun jatkan olen hukassa. Voisi olla huonomminkin, voisi olla huonomminkin.

2 kommenttia :

  1. Tuosta yläaste-/lukioasiasta. En muista missä tämä oli, mutta yhtenä tärppinä elämän varalle mainittiin symbolinen "leave the high school" tjsp., millä viitattiin ko. ajatusmaailmasta/säännöstöstä irtaantumiseen.
    Pointtina, että kouluympäristö vaikuttaa ihmisiin niin vahvasti, että siellä omaksuttu rooli (tai edes jotkin eleet, tai reagointitavat tietyntyyppisiin tilanteisiin) jää systeemiin päälle myöhemmillekin ajoille, vaikka todellisuus ja kaikki sosiaalisen paineen taso ympärillä onkin silloin ihan eri, ja sitä vois toimia toisinkin.

    VastaaPoista
  2. "Minä en koskaan pääse takaisin yläasteelle tai lukioon, jossa voisin ratkaisevasti muuttaa asioiden kulkua, mikä on ihan hyvä, koska en minä tietäisi vieläkään mitä tehdä."

    Minä olisin niin sadistinen ja ilkeä kostaakseni jotain sellaista, mitä teinitytöt eivät varmasti edes kunnolla tajunneet tekevänsä, että on oikeastaan tosi loistavaa, etten voi päästä sinne.

    VastaaPoista