Asioita voi perustella niin monella eri tavalla. (Eivätkä perustelut koskaan ole se juttu, joka sysää tekemään asioita.)

Miksi mennä vessaan: En tiedä.
Miksi olla menemättä: Ei ole tarve mennä.

Miksi kirjoitan: En tiedä.
Miksi en lopeta: Ei tule kuuloonkaan.

Miksi pudottaisin veitsen lattialle ravintolassa ja kumartuisin nostamaan sen sanoen "Tässä ei ole mitään taka-ajatuksia!": Huvittaakseni itseäni, tehdäkseni jäyniä maailman kanssa.
Miksi en pudota: Suuri vaiva. Kynnys astua esiin. Väärinymmärrykset, väärinymmärrykset. Kiusallinen hiljaisuus.

Miksi menin naimisiin: [Syyt, jotka haluan pitää vain itseni ja entisen aviopuolisoni välisinä.]
Miksi en olisi mennyt naimisiin: Tiedän vain, että miksipä en.

Miksi yrittää valmistua yliopistosta: Koska satuin aloittamaan opiskelun siellä.
Miksi ei: [Niin monta syytä, että ei halua ajatella, ei halua keikuttaa venettä, jota totta puhuen ei ehkä olekaan, pelkkä vellova tunne että asiat voisi tehdä toisinkin.]

Miksi mennä vielä yhdelle oluelle: Jotta ei tarvitsisi kävellä 40 minuuttia pakkasessa kotiin. Jotta voisi kirjoittaa asioita.
Miksi ei mennä: Koska jos nyt lähden kävelemään kotiin, olen perillä minuuttia ennen kuin jos odottaisin yli puolen tunnin ajan sitä bussia. Tai koska sitä saattaa löytää itsensä niin homogeenisen ravintolaseurueen keskeltä, että herää kysymys: Tulinko yksityistilaisuuteen?

Ja entä jos se viimeinen bussi vain ajaa ohitse, koska olen niin keskittynyt vetämään viimeisiä henkosia ja pudottamaan sen savukkeen maahan, etten ehdi ajoissa heiluttamaan kättäni kaahaavalle kuskille. Onneksi niin ei käynyt. Sen sijaan istuin katsellen tarraa edessä olevassa selkänojassa. Pelkäsin sen esittävän minua jotakin aikaa myöhemmin. Pipo päässä. Silmälasit. Rumat viikset. Lattean totinen ilme. (Selvästi suhtaudun tulevaisuuteeni varauksella. On sitä paitsi pelottavaa toivoa mitään. Liian! Ja tiedän, että siksi juuri pitäisi.)

Kaiken aikaa huojuin auton tahdissa. Kun pääsin kotiin, olin kotona. Tänä iltana en enää jaksa kysyä itseltäni: Onko tämä todella kotini, tunnenko niin? Hyväksyn seinät ja omat tavarani, kääriydyn.