Lisäksi olen yrittänyt kirjoittaa muotokuvia ihmisistä, mutta se on vaikeaa. Vaatii paljon varmuutta sanoa kenestäkään mitään, vaikka tietäisi kaiken olevan subjektiivista kuitenkin.
Silloin tällöin kirjoitan kirjeitä, joita en lähetä. Kerran kirjoitin niitä kuukaudessa 30, siinä kuussa oli niin monta päivää. En usko, että sain siltikään sanotuksi kaikkea haluamaani. Voisin kirjoittaa yhdelle ainoalle sinälle, vaihdellen henkilöä, kunnes lakkaan välttelemästä ja ujostelemasta, ja ehkä siinä vaiheessa myös henkilöiden rajat hälvenevät, ja sitten puhun vain yhdelle ainoalle sinälle joka ei ole kukaan. (Olenko minä yhtään sen enempää?)
Lopuksi. Lopuksi ei mitään. Leppoisia päiviä vaan.
Voi miten hienoa olisi ollut, jos se kirje olisi ollut minulle.
VastaaPoistaYksi niistä olikin.
VastaaPoista