Hukkasin maan sängyltä laskeutuvien jalkojen alta. Hukkasin lumisateiset televisiokanavat. Hukkasin kitaran jota en osannut soittaa. Hukkasin tulvivan kaupungin ja aamun ensimmäisen linja-auton. Hukkasin hukkuvan hengenpelastajan. Hukkasin suden, jota lapsi huusi, metsässä, jossa linnut lisääntyivät suvuttomasti. Hukkasin vasenkätisyyteni. Hukkasin postikortin, jota en olisi halunnut lähettää kenellekään. Hukkasin kasan puita ja talon, jota ne olisivat lämmittäneet. Hukkasin portugalilaisen vapaapainijan, jonka kanssa sukeltelimme pitkinä kesäöinä. Hukkasin pari rakastunutta olkapäätä. Vasta kadotettuani jotakin tajusin omistaneeni. Kuinka paljon omaisuutta minulla vielä onkaan, odottamassa. Hukkasin haudankaivajan lippalakin ja viulusta kielen, joka soi aina kauniin epävireisesti, joka soi aina kun sitä odotti vain vähän.