Hengityskokemuksista minulla ei ole mitään sanottavaa, mutta se on suunta, johon pitäisi pyrkiä. Hengittäminen, ei siitä puhuminen. Hengittää, puhua, puhua, hengittää. Uloshengitykseen ei vaadita puhetta. Päästää irti. Mutta minäkin olen joskus ollut tukehtumaisillani ruuanpalaan ja ollut huolissani ennen kaikkea siitä, että mitä jos joku tulee nyt keittiöön ja näkee minut kakomassa, yskimässä, haparoimassa happea, vailla siveellisyyden häivää. Paniikkihäiriö ilman paniikkikohtausta, se on nopeasti sanottu ja moneen kertaan estetty.