Ennen kaipasin pois senkin ihmisen luota, jota rakastin. Silloin sain pitää hänet. En tarkoita, että olisin lähtenyt, hylännyt, vaan sitä, että olin yksin, lähtenyt kotiini, tai matkalla kotiin, tai kotona toisen ollessa vähän aikaa muualla. Ei tarvinnut hävetä itseään eikä sen vuoksi pelätä toisen menettämistä. Silloin kaikki aika, jota en viettänyt yksin, oli hukattua aikaa.
En ihmettele yhtään silloista itseäni. Kyllä, tuntuu hienolta kaivata toisen luokse, mutta ei sillä tavalla hienoa, että haluaisin tämän jatkuvan. Pelkään hänen menettämistään enemmän kun en näe häntä, sitä paitsi.
Toisaalta peloton olo. Luottavainen ja vahva, vaikka toisaalta jos joku ampuisi minuun nuppineulan kuolisin hetki. Tai ainakin saisin tosi, tosi ikävän haavan.
Jotain mitä en osaa kunnolla ja joka sen vuoksi aiheuttaa epämääräistä levottomuutta. Että voisi hengähtää. Ensin ulos, sitten sisään, sitten ulos, rauhoittua. On näin, hirveän hyvä.
Sä kyllä kirjoitat aina sillä tavalla, että tuntuu siltä ettei ole mitään vaikeuksia sisäistää sitä fiilistä mistä sä kirjoitat. Kun luin sun tekstiä muistin yhtäkkiä miten erilaista on rakastaa jotain ihmistä sillä tavalla, että haluaa olla hänen kanssaan kuin sillä tavalla että haluaa olla aina jossain muualla kuin missä toinen on. Kuulostaapa naurettavalta, mutta minusta on pelottavaa ajatella, että kumpikin on mahdollista.
VastaaPoistaMua on viime aikoina harmittanut tosi paljon se, etten uskalla itse kirjoittaa blogia vaikka haluaisin. Toisaalta mä menen keväällä töihin, jonka vuoksi haluan vielä vähemmän kirjoittaa nettiin mitään itsestäni näkyviin. V***n ammatti.
Mutta kiva, että olit kirjoittanut tänne tänään jotain. Tää joulu on nimittäin ihan uskomattoman kypsä juhla enkä uskaltanut kirjoittaa sitä Facebookiin, mutta tänne uskallan kanavoida vitutukseni ;D
Pia
Kiitos. Olen tässä miettinyt koko blogin hautaamista, mutta jos joku tästä saa jotakin, niin siinä on tarpeeksi syytä jatkaa. Kun vain oikeasti jaksaisi kirjoittaa tänne säännöllisesti ja tosi hienoista ja eleganteista asioista jne. Taijotain.
VastaaPoistaEn tajua, mikset voisi pitää blogia vaikka kävisitkin töissä. Kunhan et toisista puhu. Tai voithan pitää täysin anonyymina sitä blogia.
Minäkään en ole ilahtunut joulusta (tiedän, tämä tulee sinulle varmaan järkytyksenä :D). Piti kirjoittaa jotain ihan muuta kuin "hih, kivaa joulua kaikille". Tuli muuten mieleen, että olen jo 26-vuotias enkä tiedä mistä tiernapojissa on kyse. En ole koulujuhlissakaan koskaan seurannut sitä ajatuksella. No, ensi vuonna sitten.
Noista välimerkeistä tuli muuten mielenkiintoinen hymiö:
VastaaPoista:D).
Ihminen, jolla on groteski nenä ja jonka suusta valuu pieni kuolapisara?
Älä lopeta, älä! Mäkin aina luen tätä ja vaikutun sun entisestään kehittyneestä kyvystä tiivistää ja jäsentää ajatuksia pieniin, jokapäiväisiin, tapahtumiin. Lupaan yrittää kommentoida useammin, jos sä lupaat jatkaa. Deal?
VastaaPoistaFlegu-H