Kirjoitan päiväkirjaa mieluiten aamulla, kun en ole vielä tehnyt mitään. Nyt ei ole aamu, mutta kuvittelen että on. Heti on parempi olo.

Pidän vain joistakin illoista. Tämä ilta tuntuu petokselta. (Minä olen pettänyt itseni, ja ilta sitä aiemmin ympäröineen hämärän.)

Tai voisin sanoa, että on iltapäivä, että vietän iltapäivää yksikseni. Oikea iltapäivä kauhistuttaa minua yhtä paljon kuin oikea iltakin, mutta nyt kun olen saanut illan iltapäiväksi ja iltapäivän eskapismiksi, niin, iloinen.

Mutta oikeasti: aamulla on mukavaa kirjoittaa päiväkirjaa. Aamulla minkä tahansa tekeminen tuntuu hyvältä. En ole vielä tullut likaiseksi, pettyneeksi, katkeraksi, rasvaiseksi, haisevaksi, masentuneeksi, huomionkipeäksi, lamaantuneeksi.

Ostin pussillisen sitruunoita. Join sitruunamehua. Tulin siitä hyvälle tuulelle. Silloin päivällä, voi, silloin päivällä. Nostalgiani on muuten vaatimaton, mutta minulta se vaatii kaiken huomion.