Hetki sitten ajattelin lapsuudenkotiani ja mielessäni kävi nopea ajatus, että olin vain käynyt siellä vierailulla. Kaipasin taloa ja koko sitä aikaa, lapsuutta kaiketi, niin kuin olisin ajatellut ystäväni huvilaa: haluaisin käydä siellä uudestaan. Smokki ja takki, huivi ja hyvät käytöstavat. Vain sen voi kadottaa, minkä on joskus omistanut, minkä on joskus kuvitellut omistavansa, ja vain sieltä voi joutua potkituksi ulos mihin uskoi kuuluvansa. Katselen elämääni tästä paskaisesta ikkunasta ja teen itsestäni vain vierailijan.