Tummat hahmot ovat saaneet maiseman valmiiksi.
Lopun maailman päivämäärät määräävät ilman loppumaan.
Pinosin harakoita fossiiliksi, vuokrasin sumun, hiuksia
lukuunottamatta, silvottujen etanoiden omistajalta.
Jokirannassa nätti joenranta, söpöläinen, kuorittu
kuivettunut raukka, epävakaa vaihtokurssi.
Tiistaina vaihdoimme kuulumisia, tuulimyllyjä, tulivuoria,
lavasteita, koristeita, tullien influenssaa, talonväen kiintymyksiä.
Jos nyt menisimme ajassa taaksepäin niihin päiviin
jolloin tällaisille laitteille ei ollut käyttöä, kun ne vasta
laskeutuivat tasollemme, kuin vyötärö jota pidellä,
yrittäisimme laulaa: loisti kauniit tuomenkukat silloin,
muistaisimme kaipuun opitut fraasit, joita mikään
ei vie pois, ei mies joka tarpoo umpihankea
parannu lumisokeudestaan, ei parannu lumi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti