Kello 7:45 heräsin. Unet lahosivat minussa kuin puiset pelikortit. Kaverini ovat munasoluja joita ei ole viimeistelty, paistan kaksi kananmunaa, jätän ne vetisiksi kuin silmäni. Mutta en ole surullinen: kello 10:10 kävelen Nokisatamantietä eikä kukaan tunne minua. Minä kävelen ujeltavana linnunpelättinä, unettavana suomättäänä, tyhjänä jogurttipurkkina. Vaatteeni lentävät heidän kasvoilleen, heidän muistiinsa, levittävät itiöitä jotka leviävät kuin muuriin isketyt raot. Kello 13:45 laivat ajavat kohti satamaa. Kello 13:50 ensimmäinen merkkisoihtu sytytetään, tulet ketjuuntuvat näkymättömiin, kello 14:20 kaikki on tulessa. Kello 19:30 näen pienen tiaisen, harvasulkaisen, ilmavan, laskeutuvan kohti puuta, leijailevan kuin roskan, joka klo 19:31 on kadonnut lehdettömän puun oksistoon.
Kerrankos sitä on viimeistelemätön munasolu. Tykkään.
VastaaPoista