Muistan viime yön unesta vain sen, että se oli niin yksityiskohdilla täytetty että tuntui etenevän hidastettuna, sen, että suuri osa siitä oli unen toisten osien uudelleennäyttelyä (joka tuntui jatkuvan myös niinä hetkinä, jolloin olin hereillä, sellaisia kohtauksia joissa minä en ollut läsnä), sekä yhden kohtauksen, jossa minä yritin valita itselleni sämpylää kahvilassa, mutta se oli vaikeaa, sillä lasivitriiniä vasten, sämpylöiden kohdalla, lojui nukahtanut tai kuollut mies.