Seuraisin uutisia vain vihatakseni ihmiskuntaa eksaktimmin. Ehkä ei ole mikään menetys, jos lopetan lehtien lukemisen ainakin hetkeksi.

Onnettomuus tekee mielelle samaa kuin vanhuus ruumiille. En ole erityisen onneton, mutta olen tullut sille yliherkäksi. Pitäisikö katsoa, mitä iloa onnettomuudesta löytyisi? Uskonko sittenkin kohtaloon?