Unia kirjoista. Luin Peterburgia, joka sijoittui Lappiin. Perheenisä halusi tyttärensä hengiltä, joten hän pyysi apua metsässä asuvalta noidalta. Satoi lunta, myrskysi, eikä perheenisä ollut varma, kuuliko noita häntä tai ymmärsikö oikein. Tytär kuitenkin kuoli pian, onnettomuuteen, mutta isä ei voinut olla varma, oliko se hänen syynsä vai ei. Tämä oli olevinaan suuri tragedia unessa, tämä epävarmuus. Perheenisä muutti metsään hulluksi mieheksi.

(Samassa unessa asuin ystäväni kanssa. Lähdimme yöllä ulos kuljeskelemaan. Kannoin suurta reppua, mutta kävin viemässä sen takaisin kämppäämme, jossa oli suuret lattiaan asti ylettyvät ikkunat kuin liikehuoneistossa. Hän löysi mopon. Minä löysin parkkihallin. Kun aamulla näin hänet uudestaan, hän sanoi ajaneensa niin kauan pimeässä ettei häntä näy enää valossa. Hän tarvitsi jotain pimeää näkyäkseen, vaikka vain sammutetun television.)

Toisessa unessa katselin teologian hyllyä kirjastossani. Kadotetun tie - rukouskirja 2000-luvulle. Tai kadotettu tie - 2000-luvun rukouksia. Ei muuta.