Näin unta, että löysin vanhan valokuvan sukulaisestani. Hän istui keittiön pöydän ääressä kädet puuskassa. Kaikki siinä oli niin haalistunutta polaroidia. Ja jos katsoi tarkasti, ikkunaan, saattoi huomata kotkan istuvan oksalla ja katsovan sisään.

(Tai ehkä se oli käki. Vastenmielinen eläin, lintujen heinäsirkka. Mutta unessa ei voi erehtyä. Jos se on kotka niin se on kotka, eikä sitä auta jälkeenpäin muuttaa haukaksi tai käeksi.)

Näin myös unta, että eräs tuttavani soitti minulle, kun olin lähtenyt Eminemin omistamasta Meemitalosta. Hän sanoi, että olen sokea ja ymmärtämätön enkä tajua luvuista mitään. Myönsin sen, mutta en tajunnut, mitä hän ajoi takaa. Ajattelin hänen olevan minuun ihastunut ja katkaisin puhelun.

Myöhemmin ydinpommi räjähti Suomen yllä. Niin korkealla, ettei siitä ollut mitään haittaa. Se vain hajosi paksuiksi lumihiutaleiksi, jotka satoivat koko maapallon päälle, hitaasti leijaileviksi radioaktiivisiksi lumihiutaleiksi, joiden joukossa lensin, kävin katsomassa aavikoita ja savanneja ja Venäjän rajoja.