Suurimman osan ajasta jaksa edes kohdistaa katsettani. Mitä ajattelen silloin? Mihin menen silloin? Mitä yritän? Olenko yrittämättä mitään? En tiedä, olenko kysymys johon pitää etsiä vastaus, vai jähmettynyt vastaus johon kenties jokin ajelehtiva kysymys voisi sopia. Olen puoliksi ruumiissani (epämukava asento, päänsärky, hiki), puoliksi en missään. Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa vain siitä olotilasta, selvittääkseni, jakaakseni, poistaakseni, en tiedä, arastellen sen verran liikaa etten kirjoittanut siitä suoraan. Joistain sanoista tai lauseista pääsi niin helposti kierrettyä muihin tunteisiin, ajatuksiin, kuvitelmiin, toteamuksiin, tarkkuuksiin, joka tapauksessa niin käy, joten tein sen itse.