Pojalla on liian lyhyet kädet, minkä vuoksi pidän häntä vakavana ihmisenä ja todennäköisesti juppiuteen taipuvaisena. Mutta yllätyn, kun hän nauraa tytön jokaiselle jutulle, avaa silmänsä selkoselleen kädet suun edessä tai peittää silmät kädellään ja rypistää otsaansa, ja nauraa taas. Ja yllätyn, kun hän sanoo: "Onko sinulle missään vaiheessa käynyt mielessä, ettei tämä välttämättä tule jatkumaan?"

Nyt on pimeää, illalla on hyvä kävellä lähijunaan, sillä Linnanmäen maailmanpyörä loistaa taivaalla kuin (anti?)kliimaksia enteilevä kellotaulu tai kuin jotenkin hätäisesti valaistu hämähäkinverkko. Sammuu. Sitten lamppuja syttyy siellä täällä, valot pyörivät, lisääntyvät, kunnes kaikki on taas paikoillaan.